Ingvar

Noniin, pitkän pohdinnan jälkeen annettiin Aatulle nimeksi Ingvar kaikista alkuperäisistä nimiehdotuksista poiketen. Halusin lyhyen nimen joka sopisi vanhempien nimiin ja Ingvar sitten hyppäsi esiin jostakin nimilistasta ja kolahti heti! Sen kanssa on sujunut tosi hyvin, vähän on harjailtu samalla kun Lylliä hoidetaan mutta muuten lähinnä vaan taluteltu tarhaan ja talliin. Sillointällöin Aatu vähän testailee saako hyppiä tai purra mutta uskoo kyllä hyvin kun vain tuuppaa pois. Lylli on näistä se hankalampi tapaus kun sillä on aina niin kamala kiire talliin/laitumelle, kun taas Aatu tutkailisi mielellään kaikennäköistä jännittävää mitä pihalta löytyy. Laidun meillä on lähellä autotietä ja kaikennäköisiä mopoja, autoja ja rekkoja siitä menee välillä ohi eikä Aatu välitä niistä mitään! Toivottavasti käyttäytyy yhtä luottavaisesti sitten kun aletaan liikkua itse tiellä.

 

 

Nikon ja Miron kanssa on harjoiteltu kentällä pressun yli kävelyä, joka tosin ei ollut Mirolle mikään ongelma. Niko kiersi pressun aluksi tosi kaukaa ja lopetettiinkin heti kun se laittoi yhden jalan pressun päälle. Seisoin vain itse pressun toisella puolella ja juttelin Sallalle ja huomasin että Niko oli ihan oma-aloitteisesti siirtynyt pressun päälle. Seuraavana päivänä käveltiinkin sitten heti yli:) Se on niin kamalan ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan mikä ei sitten yhtäkkiä olekaan pelottavaa. Jonkunnäköinen agility-rata olisi tarkoitus rakentaa kentälle, Niko kun tuntuu aivojumpasta tykkäävän! Muuten ollaan lähinnä maastoiltu niillä, Salla Nikolla ja minä Mirolla. Ponitkin tykkää kun pääsee päästelemään maastoon!

 

Tänään oltiin tunnin reippaalla maastolenkillä (menin vaihteeksi Nikolla kun Salla halusi Miron) ja paarma-armeijan takia jouduin pukemaan Nikolle ötökkäloimen ratsastuksen ajaksi. Kuumahan sille tuli (olisi tullut tietysti ilmankin) mutta ainakin se pystyi kävelemäänkin kun paarmat eivät heti syöneet. Vähän työlästä on tuon ötökkäherkkyyden kanssa, mutta yllättävän paljon olen päässyt tarhaamaan sitä ilman loimea! Kesäkuussa ei taidettu tarvita kertaakaan, mutta nyt kun on hellettä ja paarmoja niin eipä tuossa mikään muu auta. Maastossa mentiin lyhyt mutta reipas lenkki kun ei kovin pitkiä matkoja viitsi hikisenä kävellä. Yhdessä ylämäessä Niko nosti vahingossa laukankin, kun on niin herkkä istunnalle. Meni tosi rauhassa, joten kehuin sitä kovasti. Lenkin jälkeen hikiset ponit pääsi pesulle ja laitumelle piehtaroimaan.

 

Nyt meillä on viikonlopun ajan naapurin Rontti-koira hoidossa ja koirakuume vaan kasvaa! Iskäkin sanoi että pidettäiskö tämä koira meillä, mutta eiköhän sekin päivä koita että hankitaan ihan oma pentu:) ponien hoidon jälkeen otettiin Sallan kanssa pyörät alle ja Rontti hihnaan ja lähdettiin rannalle. Ekaa kertaa lenkitin sitä pyörän kanssa ja sujui tosi hyvin! Tuli niin kesäfiilis rannalla kun oli kuuma ilma, viileää vettä ja alkoi sataa kaatamalla vettä. Vihdoinkin oikeaa kesäsadetta! Täytyy ottaa huomenna kamera mukaan rannalle jos on hyvä kuvausilma.

Kentällä puuhastelua

Eilen menin Sallan kanssa kentälle touhuamaan Nikon ja Miron kanssa. Laitettiin varusteet kottikärryihin ja napattiin ponit laitumelta matkan varrella. Tyypillisesti ne seisoivat kentällä vapaana rentoina kun harjailtiin ja laitettiin kuntoon. Mentiin molemmat naruriimuilla, Salla vielä ilman satulaakin. Nikon selässä on kyllä helpompi pysyä satulan kanssa, joten puin sille sen. Aluksi pyöritin Nikoa narussa ympyrällä ja sitten ilman. Se reagoi kehonkieleen ihan loistavasti joten juoksutus onnistuu usein jo ilman naruakin. Sen verran on heppa rauhoittunut että harvemmin enää tarvitsee juoksuttaa energiaa pois, lähinnä harjoitellaan toistemme lukemista. Tai minä harjoittelen viestimään niin että Niko ymmärtää. Juoksutus näissä postauksissa tarkoittaa siis suurinpiirtein kävelyä ympyrällä:)

Hetken juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja ravailin Nikolla ympäri kenttää. Ohjaspaineella kääntyminen sujuu jo tosi hyvin, mutta joskus poni unohtaa keskittyä ja jättää kääntymättä tai laiskalla päällä ollessaan kääntyy liian hitaasti. Yleensä riittää kun kerran huomauttaa ja sen jälkeen taas sujuu. Ollaan viimeaikoina menty paljon puomeja ja harjoiteltu L-peruutusta. Niko on tosi nopea oppimaan uusia juttuja mutta vähän laiska, joten yrittää mennä helpoimman kautta. Joudun ratsastaessakin usein korjaamaan kun rupeaa ravi menemään rennoksi hölkkäilyksi:D eteenpäin liikkuu kyllä, mutta matohölkkäily taitaa olla kivempaa kuin työnteko.. Nostettiin muutaman kerran laukkaakin, mikä on nyt alkanut sujua tosi hyvin. Nostoissa oli keväällä vaikeuksia kun ei oltu vuoteen laukattu selästä, mutta parin viimeviikon aikana on laukka noussut tosi hyvin molempiin suuntiin. Olen joutunut jopa pyytämään eteenpäin laukassa kun on rauhoittunut niin paljon. Paljon helpompi ratsastaa löysin ohjin laukkaakin kun ei tarvita jarrua ja vapauden myötä on laukan laatukin parantunut, mikä todistaa sen ettei tälle kaverille sovi perinteinen enkkutyyli. Heti menee räpeltämiseksi jos kuski häiritsee ohjilla, itse osaa kyllä jalkansa asetella niinkuin laukatessa kuuluu:) Puolalainen stuntratsastaja Marcin Mach ratsasti Nikolla kesällä 2010 ja sanoi että oppii vielä hyvän laukan ja niinhän se oppi! Silloin ei siis vielä oltu laukattu kuin pari kertaa.

Lopuksi jätin Nikon kentälle hengailemaan kun Salla ratsasti Mirolla. Aatukin oli kovasti kiinnostunut kentällä pyörivistä kavereista ja tuli kentän aidan ali katsomaan mitä kaverit puuhaa. Pitäisi ehkä laittaa lankaa alemmaksi kun varsa ei tainnut huomata että sellainenkin siinä oli kun suoraan mahtui ali kävelemään:D Niko oli utelias mutta tyytyi kuitenkin syömään vaikka varsa sitä kävi vähän nuuhkaisemassa. Ehkäpä nuo voisi pian samaankin laittaa. Alla vielä muutama kuva varsasta narun päässä. Pahoittelen laatua kun oli jo vähän hämärää kun niitä laitumelta haettiin.

'Olinko hyvä?'

Kaunis mamma! Ja ziljoona hyttystä..

Hevosten uittoa Yyterissä

Oltiin pari viikkoa sitten Yyterissä heppoja uittamassa kun oli luvattu lämmintä keliä. Paikanpäällä ei kyllä ainakaan lämpötila täsmännyt sääennusteeseen kun oli vain viitisentoista astetta lämmintäja kova tuuli vaikka oli luvattu yli kahtakymmentä astetta. Riina tuli meille yhdentoista aikoihin ja kahdeltatoista laitettiin Niko ja Miro autoon ja lähdettiin ajelemaan Yyteriin. Joku kolmisen varttia meiltä sinne ajelee ja matkan varrella pysähdyttiin huoltoasemalle, jossa tavattiin kaverimme Linda, joka oli myös tulossa kahden poninsa kanssa rannalle. Perillä Niko ja Miro oli paljon rauhallisempia kuin viimevuonna uittoreissulla, joten ajattelin että Nikollakin voisi ehkä uskaltaa mennä ilman satulaa. Varustettiin kuitenkin ponit satuloilla aluksi ja mentiin rannalle.

 

Niko jännitti taas vettä aluksi, mutta meni taluttamalla heti veteen. Hetken vedessä ravailtuamme riisuin satulan ja lähdettiin syvemmälle. Jouduin tosin taluttamaan kun Nikon mielestä vaahtopäät oli aivan liian hurjia:D Salla ja Miro tulivat meidän kanssa syvemmälle ja siellä sitten pääsin hyppäämään selkään takaisin Sallan avustuksella. Eipä tuolla kauaa tarjennut mennä kun oltiin jo ihan jäässä ja jopa hepoille alkoi tulla vilu niin lähdettiin takaisin rantaan. Linda, Senni ja Riina olivat vähän lähempänä rantaa new forest -ruuna Tanun ja 2-vuotiaan shettisori Ukon kanssa, joka oli rannalla ensimmäistä kertaa. Ukko oli ihan innoissaan vedestä ja uiskenteli mielellään kun isot kaverit pehmoilivat!

Rannassa päästettiin ponit kieriskelemään hiekkaan mistä ne näyttivätkin aika lailla nauttivan! Putoamisitta ei tälläkään rantareissulla selvitty, kun Miro päätti loppulaukassa alkaa riehua ja tipautti Sallan pehmeään rantahiekkaan. Salla tosin taitaa olla jo ponin temppuihin tottunut:) Lopuksi poseerattiin kameraan kaikki yhdessä, Senni kameran takana.

Riina, Ukko, Anna, Niko, Miro, Salla, Tanu ja Linda

Juhannus

Nyt alkaa sivut olla siinä kunnossa et jos ehtis jotain kirjottamaankin välillä! Koitan kirjoitella tänne vähän muutakin kuin heppajuttuja varsinkin nyt kun varsan kanssa ei vielä niin paljoa puuhailla että siitä kauheesti blogiteksejä sais aikaiseksi.

Tiistaiaamulla saatiin Lylli ja varsa tarhaan vasta puolenpäivän jälkeen kun aamulla tuli taivaan täydeltä vettä. Pari tuntia olivat ulkona ja sitten piti jo ottaa sisään kun alkoi uudestaan sataa. Illemmalla paistoikin jo aurinko ja ponit pääsi vähän pidemmäksi aikaa ulos. Riimuakaan en ollut ehtinyt hankkia joten varsa kulki vapaana Lyllin perässä.

Vauva ekaa kertaa ulkona.

Pari päivää pidin niitä pihalla tarhassa valvovan silmän alla, että näin miten sähköaitojen kanssa sujuu. Lyllin omistaja toi ponivarsariimun niin päästiin opettelemaan talutusta. Tai no, eihän siinä mitään opettelemista ollut kun Aatun mielestä se oli ihan helppo homma! Nätisti kulkee perässä naru löysällä. Riimunkin antoi heti ekalla kerralla laittaa helposti ja nyt laittaa jo itse turpansa riimuun kun tietää että pääsee pihalle:) On niin utelias kaveri ja perso rapsutuksille ettei kyllä ole mitään vaikeuksia opettaa tälle uusia asioita. Jokapaikkaan antaa koskea ja etujalkojakin on jo kerran nosteltu. Pahoittelen laidunkuvien huonoa laatua kun kameran asetukset oli ihan pielessä.

 

Perjantaina en jaksanut lähteä minnekkään viettämään juhannusta kun olin niin väsynyt koko viikon valvomisesta. Unirytmi on kyllä pahasti sekaisin mistä sopii syyttää kesälomaa ja tanssiharrastusta! Keskiviikkoiltana olin ystäväni Mikon kanssa Särkässä tanssimassa kun esiintyjänä oli molempien suosikki Taikakuu! Ja lauantaina vietettiin porukalla juhannustansseja Valasrannalla kera Neljänsuoran. Muuten juhannus koostui lähinnä mökillä grillailusta ja uimisesta. Kajakillakin kävin melomassa muutaman mailin kun polvilautailemaan ei ehditty. Alla vielä muutama kuva mökiltä.

Vauvauutisia

Aatun tarina sai alkunsa kun hetken mielijohteesta kysyin kaveriltani olisiko mahdollista saada varsa hänen tammastaan. Poni oli ollut meillä aiemmin ylläpidossa ja olisin halunnut ostaa itse tamman, mutta omistaja ei suostunut myymään. Eihän tuo tietysti mikään ihme ole, tuollaista aarretta en myisi itsekään:) Omistaja suostui astuttamiseen ja niimpä Lidia matkusti Huittisiin Oskarin luokse. Lylli ultrattiin tiineeksi ja varsan odottelu alkoi.

Lylli laitumella, 309vrk

Pari kuukautta astuttamisen jälkeen Lylli muutti kotoaan takaisin meille. Koko kantoaika sujui hyvin, tamma oli virkeä ja jaksoi liikkua loppuun saakka. Touko-kesäkuun vaihteessa tissit alkoivat hiljalleen täyttyä ja niitä tarkkailtiin aamuin illoin. Olin laskeskellut että varsoo kesä-heinäkuun vaihteessa mutta toisin kävi kun 18.6. (316vrk) kahdeksan aikaan illalla kävin vaihtamassa laitumelle puhdasta vettä. Katselin että ompas tissit yhtäkkiä paljon täydemmät kuin aamulla. Jätin ne laitumelle vielä pariksi tunniksi ja menin kymmenen jälkeen hakemaan sisälle. Lylli oli rauhallinen mutta sillä oli selkeät vahatipat! Vietiin sitten äkkiä paljon olkia karsinaan ja heti sinne päästyään tamma alkoi pyöriä levottomasti. Tiesin että nyt se varsoo ja jätin sen rauhaan. Klo 23.15 menin videokameran kanssa talliin ja laitoin kameran kuvaamaan. Samassa poni meni maaten ja alkoi varsoa.

Pieni orivarsa syntyi klo 23.35, alkoi heti yrittää ylös. Kymmenen minuutin ikäisenä jätkä oli jo jaloillaan ja meni imemään. Tarkkailin niitä vielä puolisen tuntia minkä aikana varsa kakkasi ja tammalta tuli jälkeiset. Koko homma tapahtui kahden tunnin sisällä talliin tulosta ja ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta. Pääsin siis vähällä valvomisella kun ei tarvinnut montaa yötä valvoa vahtimassa koska varsoo:) Kaikki sujui juuri niinkuin pitikin ja sain huokaista helpotuksesta. Tamma oli luonnollisesti väsynyt, joten jätin ne rauhassa tutustumaan toisiinsa. Tarkistin niiden voinnin vielä kolmelta yöllä ja kuudelta aamulla. Kaikki hyvin:)