Kuvia

Noniin, nyt tulee parempia kuviakin postaukseen kun sain porukoilta synttärilahjaksi pidemmän putken kameraan ja kamera itsekin palautui korjauksesta. Kisoistakin sain parempilaatuisiakuvia ja laitan niitä tähän vielä. Lähinnä saatte nyt kuvapostauksen kun olen kipeänä enkä hevosia ole edes katsomassa käynyt muutamaan päivään. Viimeviikolla olin jo kuumeessa, pe ja la terveempi joten lähdin sitten lauantai-illalla Riihimäelle Taikakuun ja Neljänsuoran keikalle mitä olin odottanut viimeiset 2kk kun kaksi suosikkiesiintyjääni ja vielä synttäripäivänä! Lähinnä vaan istuskeltiin Mikon ja parin muun kaverin kanssa kun en kamalasti viitsinyt urheilla. Yöksi mentiin Vantaalle ja sieltä aamulla ajeltiin kotiin. Silti tuli vissiin tanssittua muutama tanssi liikaa kun sunnuntai-illalla oli kuumetta 39 astetta. Nyt jo hellittää että eiköhän se tästä. Tyhmästä päästä kärsii mutta olipahan hauskat synttärit parhaassa seurassa:)

Nikon jaloissa ei ollut mitään sen pahempaa kuin lievä rasitusvamma jota nyt on paikkailtu levolla ja kävelyllä. Sekä Nikon että Miron ilmoitin ensiviikonlopun koulukisoihin, jos vaan minä ja Niko ollaan siinä kunnossa että jaksetaan lähteä. Alla kuvia kisoista ja hepoista laitumella, laidunkuvat uudella putkella kuvattuja.

Salla ja Miro 0/0 6.sija ©Suvi Männistö

Salla ja Tanu 0/0, 2.sija ©Suvi Männistö

Salla ja Tanu ©Suvi Männistö

Linda ja Miro 60cm ©Suvi Männistö

'Mä voin auttaa näiden verkkojen kanssa'

Mirokin onneks tykkää leikkiä:D

Pikku orhi 2kk :)

Kisailua ja pallojumppaa

Tähän postaukseen nyt vielä viedolaatuiset kuvat mutta kamera on jo kunnossa, joten eiköhän seuraavaan saada jo laadukkaampia kuvia! Kesä on sujunut niin hyvin että tähän postaukseen saadaan tietysti sitten niitä huonojakin uutisia hyvien lisäksi. Syksy lähenee ja hepat palasivat hyvällä menestyksellä kesälomalta kun Niko ja Miro toivat viikonlopun kisoista ruusukkeet kotiin. Niko oli elämänsä ensimmäisissä ratsastuskilpailuissa ja meni vain puomiluokan Sallan kanssa, puhtaasti ja rauhallisen varmasti! Miro suoriutui myös erittäin mallikkaasti 40cm radasta sijoittuen Sallan kanssa kuudenneksi. Ratsukon kolmannet yhteiset kisat ja ensimmäinen 0-0 rata, johon voidaan olla erittäin tyytyväisiä! Miro liikkui reippaasti ja suoritus oli siisti ja tasainen. 40cm luokassa Salla ratsasti myös Lindan ponilla Tanulla puhtaasti sijoittuen toiseksi. 60cm luokassa Linda hyppäsi Mirolla, mutta suoritus jäi vähän tahmeaksi ja ratsukko hylättiin. 90cm Linda hyppäsi Tanulla puhtaasti, muttei sijoittunut. Onnistunut kisapäivä ja hepatkin käyttäytyi loistavasti!:)

Niko on jälleen ollut ihan mahtava! Olen ajanut sillä muutaman kilsan lenkkejä reippaalla ravilla ja on se vaan niin älyttömän hyväajoinen kaveri. Eikä epäilystäkään etteikö se todella nauttisi siitä nyt kun ajaminen on sillekin mukavaa ja saa hölkätä omaan tahtiin. Selästä laukat nousee vihdoin näppärästi suorallakin ja koko sen yleisolemus on tosi rauhallinen mutta silti innokas. Vihdoin ollaan siinä pisteessä minkä eteen on kolme vuotta tehty lujasti töitä. Niko on kiltti ja rento ja monipuolinen perhehevonen. Ja nyt sitten viikonloppuna huomasin sen etujalkojen oireilevan jostakin. Mitään normaalia rankempaa se ei ole tehnyt viimeaikoina, mutta riski on että jalat alkaa pikkuhiljaa oireilla käytöstä. Pientä sanomista sillä jaloissa on ja sen tiedän, että jonakin päivänä se ei enää käyttöä kestä. Etusissa oli suojien kohdalla isoja kovia patteja, muistutti nestepatteja, mutta olivat ihan kivikovia ja jalat tulikuumat. Mistään se ei kyllä aristanut ja liikkuikin iloisesti laitumella. Ahkeralla kylmäyksellä lähti patit ja kuumotus pois ja nyt on normaalit taas. Pitää nyt varovasti lenkittää sitä ja tarkkailla jos alkaa oireilla useammin niin sitten ne ei kai vaan kestä:/ ja seurahepaksikaan siitä ei oikein tahdo olla kun pää ei kestä pidemmän päälle seisomista vaikka se onkin tosi paljon rauhoittunut. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Aatun vara-äiti?

Aatu on taas kasvanut ihan kamalasti ja tummunutkin tosi paljon. Takaosasta on jo jonkun verran varsakarvaa lähtenyt ja melkein musta poni sieltä näyttää paljastuvan. Aatusta tulee siis tusinashettis, musta niinkuin muutkin:D Sen kanssa alkaa olla mukava puuhailla kun se vihdoin ymmärtää ettei ihmistä purra eikä päälle hypitä. Hoitopaikalla osaa seisoa yhdellä narulla kiinni sidottuna ja nostaa kaikki kaviot nätisti. Ja mistä voisikaan pieni poninalku nauttia enemmän kuin harjailusta ja rapsuttelusta! On se vaan niin ihana. Tarhassa se painii jumppapallon kanssa aika ahkerasti kun isot pojat ja äiti ei oikein leikkimisestä innostu. Sitten kun vieroituksen aika koittaa niin mahdollisesti Aatun 3-vuotias veli Veeti tulee tänne sille painikaveriksi niin ei tulisi äitiäkään ehkä niin ikävä. Veljekset olisi kyllä niin söpöjä keskenään telmimässä:) Lyllikin pääsi pitkästä aikaa ajolle, tosin valjastuksessa se oli taas niin tamma! Keuli vaan ja ympärikin heitti täydellä varustuksella. Pystyyn hyppiminen on kyllä ihan Lyllimäistä mutta joku raja siinäkin. Lenkillä oli kuulemma ollut suht fiksusti mutta eiköhän se siitä tasoitu kun pääsee innostustaan purkamaan:)

Esteitä ja poniraveja

Kirjoittaminen on vähän jäänyt kun heinäkuussa oltiin Riinan kanssa Ruotsissa tuttavaperheen koira- ja talovahteina ja muuten loma on kulunut lähinnä kavereita nähdessä. Kamerakin hajosi, joten edes kuvia ei ole paljoa ja ne mitä on, ovat sitten videokameralaatua. Hepat ovat olleet aikalailla lomalla joten eipä niistä mitään kerrottavaa olisi ollutkaan:)

Nikon ostamisesta lähtien olen haaveillut että se uskaltaisi jonain päivänä vetää kärryjä tai että minä yleensäkin uskaltaisin ajaa sillä. Nyt ollaan ajo-opetuksen suhteen hyvällä mallilla. Viimekesänä harjoiteltiin usein kärryjä perään ja pois hoitopaikalla. Kerran käveltiin parikymmentä metriä taluttajien kanssa, mutta muuten tosiaan vain tuota aisoihin totuttelua. Tänäkesänä sitten laitoin hoitopaikalla kärryt perään ja Niko oli niin rento että koitettiin talutusta. Se ei reagoinut mitenkään vaikka aisat osuivat kylkiin ja kärryt kolisivat. Samaa toistettiin muutaman kerran kunnes jätin taluttajat pois. Nyt ollaan ajeltu tallin ympäri pientä lenkkiä jo ravissa:) Niko menee niin hienosti ja ihan selvästi nauttii nyt kun voi luottaa kuskiin (nuorempana traumoja) ja juokseminen ei ole pakkopullaa.

Miron kanssa pitäisi taas alkaa enemmän treenailemaan. Lähinnä länkkäriä on menty ja eilen käytiin pitkästä aikaa hyppäämässä. Ystäväni Sandra ratsasti Mirolla ja Salla Nikolla. Miro meni ihan hienosti tauon jälkeen enkä edes muistanut että se hyppää niin hienosti:) Ei tehty mitään monimutkaisia harjoituksia, ihan vaan pystyjä ja pysty-okseri sarja. Muurikin laitettiin radalle ja ponia aluksi jännitti mutta ylihän se siitä sitten meni kun Sandra vähän tsemppasi! Itse en Mirolla ole paljoa hypännyt mutta jos yhteistyö pelaa niin että ponnistuskohdat osuu oikeaan ja kuski on kokoajan mukana niin poni hyppää kyllä helposti 80cm ratana. Eilen oli 70cm rata ja sujui tosi hienosti. Kieltoja tuli välillä, mitkä Miron kanssa johtuvat yleensä siitä, että ponnistuspaikka ei osu hyvään kohtaan tai että kuski unohtaa olla tarpeeksi ponin kanssa. Miro pitää ns. 'kantaa' esteistä yli. Johtuu varmaan osittain sen kokemattomuudesta eli menee kyllä jos vaan kuski on kokoajan sen apuna rohkaisemassa. Tykkään paljon Miron tyylistä hypätä ja melkein tekisi itse mieli alkaa treenata sillä esteitä:D ehkä siitä vielä kisaponi saadaan!

Reilun viikon päästä näytti Eurassa olevan estekisat joten jollei meillä ole mitään muuta silloin niin kai sitä voisi ilmoittaa Miron ja Nikon sinne:) Niko ja Salla puomiluokkaan, Salla ja Miro 40cm ja kaverini Linda sitten Mirolla 60cm. Niko oli niin rauhallinen Luvialla eilen kun Miro hyppäsi, että kai sen voisi tuohon puomiluokkaan ilmoittaa. Taluttaa varmaan täytyy kun Niko ei koskaan raviuransa jälkeen missään kisoissa ole ollut ja jännittää varmasti mutta voisihan se sille mukavaa virkistystä olla jos sillointällöin käy jonkun puomiluokan kävelemässä. Esteitä se nyt ei koskaan hyppää kun ei siitä tykkää mutta puomeja menee mielellään!

Salla ja A.S. Ofelia korttikurssilla

Salla oli viime- ja edellisviikonlopun Turussa ponikorttikurssilla ja saa nyt sitten ajaa poneilla kilpaa. Tässä on hyvin aikaa muutama vuosi kerätä kokemusta lainaponeilla ja alkaa sitten ajaa Aatua:)

Ingvar

Noniin, pitkän pohdinnan jälkeen annettiin Aatulle nimeksi Ingvar kaikista alkuperäisistä nimiehdotuksista poiketen. Halusin lyhyen nimen joka sopisi vanhempien nimiin ja Ingvar sitten hyppäsi esiin jostakin nimilistasta ja kolahti heti! Sen kanssa on sujunut tosi hyvin, vähän on harjailtu samalla kun Lylliä hoidetaan mutta muuten lähinnä vaan taluteltu tarhaan ja talliin. Sillointällöin Aatu vähän testailee saako hyppiä tai purra mutta uskoo kyllä hyvin kun vain tuuppaa pois. Lylli on näistä se hankalampi tapaus kun sillä on aina niin kamala kiire talliin/laitumelle, kun taas Aatu tutkailisi mielellään kaikennäköistä jännittävää mitä pihalta löytyy. Laidun meillä on lähellä autotietä ja kaikennäköisiä mopoja, autoja ja rekkoja siitä menee välillä ohi eikä Aatu välitä niistä mitään! Toivottavasti käyttäytyy yhtä luottavaisesti sitten kun aletaan liikkua itse tiellä.

 

 

Nikon ja Miron kanssa on harjoiteltu kentällä pressun yli kävelyä, joka tosin ei ollut Mirolle mikään ongelma. Niko kiersi pressun aluksi tosi kaukaa ja lopetettiinkin heti kun se laittoi yhden jalan pressun päälle. Seisoin vain itse pressun toisella puolella ja juttelin Sallalle ja huomasin että Niko oli ihan oma-aloitteisesti siirtynyt pressun päälle. Seuraavana päivänä käveltiinkin sitten heti yli:) Se on niin kamalan ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan mikä ei sitten yhtäkkiä olekaan pelottavaa. Jonkunnäköinen agility-rata olisi tarkoitus rakentaa kentälle, Niko kun tuntuu aivojumpasta tykkäävän! Muuten ollaan lähinnä maastoiltu niillä, Salla Nikolla ja minä Mirolla. Ponitkin tykkää kun pääsee päästelemään maastoon!

 

Tänään oltiin tunnin reippaalla maastolenkillä (menin vaihteeksi Nikolla kun Salla halusi Miron) ja paarma-armeijan takia jouduin pukemaan Nikolle ötökkäloimen ratsastuksen ajaksi. Kuumahan sille tuli (olisi tullut tietysti ilmankin) mutta ainakin se pystyi kävelemäänkin kun paarmat eivät heti syöneet. Vähän työlästä on tuon ötökkäherkkyyden kanssa, mutta yllättävän paljon olen päässyt tarhaamaan sitä ilman loimea! Kesäkuussa ei taidettu tarvita kertaakaan, mutta nyt kun on hellettä ja paarmoja niin eipä tuossa mikään muu auta. Maastossa mentiin lyhyt mutta reipas lenkki kun ei kovin pitkiä matkoja viitsi hikisenä kävellä. Yhdessä ylämäessä Niko nosti vahingossa laukankin, kun on niin herkkä istunnalle. Meni tosi rauhassa, joten kehuin sitä kovasti. Lenkin jälkeen hikiset ponit pääsi pesulle ja laitumelle piehtaroimaan.

 

Nyt meillä on viikonlopun ajan naapurin Rontti-koira hoidossa ja koirakuume vaan kasvaa! Iskäkin sanoi että pidettäiskö tämä koira meillä, mutta eiköhän sekin päivä koita että hankitaan ihan oma pentu:) ponien hoidon jälkeen otettiin Sallan kanssa pyörät alle ja Rontti hihnaan ja lähdettiin rannalle. Ekaa kertaa lenkitin sitä pyörän kanssa ja sujui tosi hyvin! Tuli niin kesäfiilis rannalla kun oli kuuma ilma, viileää vettä ja alkoi sataa kaatamalla vettä. Vihdoinkin oikeaa kesäsadetta! Täytyy ottaa huomenna kamera mukaan rannalle jos on hyvä kuvausilma.

Kentällä puuhastelua

Eilen menin Sallan kanssa kentälle touhuamaan Nikon ja Miron kanssa. Laitettiin varusteet kottikärryihin ja napattiin ponit laitumelta matkan varrella. Tyypillisesti ne seisoivat kentällä vapaana rentoina kun harjailtiin ja laitettiin kuntoon. Mentiin molemmat naruriimuilla, Salla vielä ilman satulaakin. Nikon selässä on kyllä helpompi pysyä satulan kanssa, joten puin sille sen. Aluksi pyöritin Nikoa narussa ympyrällä ja sitten ilman. Se reagoi kehonkieleen ihan loistavasti joten juoksutus onnistuu usein jo ilman naruakin. Sen verran on heppa rauhoittunut että harvemmin enää tarvitsee juoksuttaa energiaa pois, lähinnä harjoitellaan toistemme lukemista. Tai minä harjoittelen viestimään niin että Niko ymmärtää. Juoksutus näissä postauksissa tarkoittaa siis suurinpiirtein kävelyä ympyrällä:)

Hetken juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja ravailin Nikolla ympäri kenttää. Ohjaspaineella kääntyminen sujuu jo tosi hyvin, mutta joskus poni unohtaa keskittyä ja jättää kääntymättä tai laiskalla päällä ollessaan kääntyy liian hitaasti. Yleensä riittää kun kerran huomauttaa ja sen jälkeen taas sujuu. Ollaan viimeaikoina menty paljon puomeja ja harjoiteltu L-peruutusta. Niko on tosi nopea oppimaan uusia juttuja mutta vähän laiska, joten yrittää mennä helpoimman kautta. Joudun ratsastaessakin usein korjaamaan kun rupeaa ravi menemään rennoksi hölkkäilyksi:D eteenpäin liikkuu kyllä, mutta matohölkkäily taitaa olla kivempaa kuin työnteko.. Nostettiin muutaman kerran laukkaakin, mikä on nyt alkanut sujua tosi hyvin. Nostoissa oli keväällä vaikeuksia kun ei oltu vuoteen laukattu selästä, mutta parin viimeviikon aikana on laukka noussut tosi hyvin molempiin suuntiin. Olen joutunut jopa pyytämään eteenpäin laukassa kun on rauhoittunut niin paljon. Paljon helpompi ratsastaa löysin ohjin laukkaakin kun ei tarvita jarrua ja vapauden myötä on laukan laatukin parantunut, mikä todistaa sen ettei tälle kaverille sovi perinteinen enkkutyyli. Heti menee räpeltämiseksi jos kuski häiritsee ohjilla, itse osaa kyllä jalkansa asetella niinkuin laukatessa kuuluu:) Puolalainen stuntratsastaja Marcin Mach ratsasti Nikolla kesällä 2010 ja sanoi että oppii vielä hyvän laukan ja niinhän se oppi! Silloin ei siis vielä oltu laukattu kuin pari kertaa.

Lopuksi jätin Nikon kentälle hengailemaan kun Salla ratsasti Mirolla. Aatukin oli kovasti kiinnostunut kentällä pyörivistä kavereista ja tuli kentän aidan ali katsomaan mitä kaverit puuhaa. Pitäisi ehkä laittaa lankaa alemmaksi kun varsa ei tainnut huomata että sellainenkin siinä oli kun suoraan mahtui ali kävelemään:D Niko oli utelias mutta tyytyi kuitenkin syömään vaikka varsa sitä kävi vähän nuuhkaisemassa. Ehkäpä nuo voisi pian samaankin laittaa. Alla vielä muutama kuva varsasta narun päässä. Pahoittelen laatua kun oli jo vähän hämärää kun niitä laitumelta haettiin.

'Olinko hyvä?'

Kaunis mamma! Ja ziljoona hyttystä..

Hevosten uittoa Yyterissä

Oltiin pari viikkoa sitten Yyterissä heppoja uittamassa kun oli luvattu lämmintä keliä. Paikanpäällä ei kyllä ainakaan lämpötila täsmännyt sääennusteeseen kun oli vain viitisentoista astetta lämmintäja kova tuuli vaikka oli luvattu yli kahtakymmentä astetta. Riina tuli meille yhdentoista aikoihin ja kahdeltatoista laitettiin Niko ja Miro autoon ja lähdettiin ajelemaan Yyteriin. Joku kolmisen varttia meiltä sinne ajelee ja matkan varrella pysähdyttiin huoltoasemalle, jossa tavattiin kaverimme Linda, joka oli myös tulossa kahden poninsa kanssa rannalle. Perillä Niko ja Miro oli paljon rauhallisempia kuin viimevuonna uittoreissulla, joten ajattelin että Nikollakin voisi ehkä uskaltaa mennä ilman satulaa. Varustettiin kuitenkin ponit satuloilla aluksi ja mentiin rannalle.

 

Niko jännitti taas vettä aluksi, mutta meni taluttamalla heti veteen. Hetken vedessä ravailtuamme riisuin satulan ja lähdettiin syvemmälle. Jouduin tosin taluttamaan kun Nikon mielestä vaahtopäät oli aivan liian hurjia:D Salla ja Miro tulivat meidän kanssa syvemmälle ja siellä sitten pääsin hyppäämään selkään takaisin Sallan avustuksella. Eipä tuolla kauaa tarjennut mennä kun oltiin jo ihan jäässä ja jopa hepoille alkoi tulla vilu niin lähdettiin takaisin rantaan. Linda, Senni ja Riina olivat vähän lähempänä rantaa new forest -ruuna Tanun ja 2-vuotiaan shettisori Ukon kanssa, joka oli rannalla ensimmäistä kertaa. Ukko oli ihan innoissaan vedestä ja uiskenteli mielellään kun isot kaverit pehmoilivat!

Rannassa päästettiin ponit kieriskelemään hiekkaan mistä ne näyttivätkin aika lailla nauttivan! Putoamisitta ei tälläkään rantareissulla selvitty, kun Miro päätti loppulaukassa alkaa riehua ja tipautti Sallan pehmeään rantahiekkaan. Salla tosin taitaa olla jo ponin temppuihin tottunut:) Lopuksi poseerattiin kameraan kaikki yhdessä, Senni kameran takana.

Riina, Ukko, Anna, Niko, Miro, Salla, Tanu ja Linda