Kisailua ja pallojumppaa

Tähän postaukseen nyt vielä viedolaatuiset kuvat mutta kamera on jo kunnossa, joten eiköhän seuraavaan saada jo laadukkaampia kuvia! Kesä on sujunut niin hyvin että tähän postaukseen saadaan tietysti sitten niitä huonojakin uutisia hyvien lisäksi. Syksy lähenee ja hepat palasivat hyvällä menestyksellä kesälomalta kun Niko ja Miro toivat viikonlopun kisoista ruusukkeet kotiin. Niko oli elämänsä ensimmäisissä ratsastuskilpailuissa ja meni vain puomiluokan Sallan kanssa, puhtaasti ja rauhallisen varmasti! Miro suoriutui myös erittäin mallikkaasti 40cm radasta sijoittuen Sallan kanssa kuudenneksi. Ratsukon kolmannet yhteiset kisat ja ensimmäinen 0-0 rata, johon voidaan olla erittäin tyytyväisiä! Miro liikkui reippaasti ja suoritus oli siisti ja tasainen. 40cm luokassa Salla ratsasti myös Lindan ponilla Tanulla puhtaasti sijoittuen toiseksi. 60cm luokassa Linda hyppäsi Mirolla, mutta suoritus jäi vähän tahmeaksi ja ratsukko hylättiin. 90cm Linda hyppäsi Tanulla puhtaasti, muttei sijoittunut. Onnistunut kisapäivä ja hepatkin käyttäytyi loistavasti!:)

Niko on jälleen ollut ihan mahtava! Olen ajanut sillä muutaman kilsan lenkkejä reippaalla ravilla ja on se vaan niin älyttömän hyväajoinen kaveri. Eikä epäilystäkään etteikö se todella nauttisi siitä nyt kun ajaminen on sillekin mukavaa ja saa hölkätä omaan tahtiin. Selästä laukat nousee vihdoin näppärästi suorallakin ja koko sen yleisolemus on tosi rauhallinen mutta silti innokas. Vihdoin ollaan siinä pisteessä minkä eteen on kolme vuotta tehty lujasti töitä. Niko on kiltti ja rento ja monipuolinen perhehevonen. Ja nyt sitten viikonloppuna huomasin sen etujalkojen oireilevan jostakin. Mitään normaalia rankempaa se ei ole tehnyt viimeaikoina, mutta riski on että jalat alkaa pikkuhiljaa oireilla käytöstä. Pientä sanomista sillä jaloissa on ja sen tiedän, että jonakin päivänä se ei enää käyttöä kestä. Etusissa oli suojien kohdalla isoja kovia patteja, muistutti nestepatteja, mutta olivat ihan kivikovia ja jalat tulikuumat. Mistään se ei kyllä aristanut ja liikkuikin iloisesti laitumella. Ahkeralla kylmäyksellä lähti patit ja kuumotus pois ja nyt on normaalit taas. Pitää nyt varovasti lenkittää sitä ja tarkkailla jos alkaa oireilla useammin niin sitten ne ei kai vaan kestä:/ ja seurahepaksikaan siitä ei oikein tahdo olla kun pää ei kestä pidemmän päälle seisomista vaikka se onkin tosi paljon rauhoittunut. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Aatun vara-äiti?

Aatu on taas kasvanut ihan kamalasti ja tummunutkin tosi paljon. Takaosasta on jo jonkun verran varsakarvaa lähtenyt ja melkein musta poni sieltä näyttää paljastuvan. Aatusta tulee siis tusinashettis, musta niinkuin muutkin:D Sen kanssa alkaa olla mukava puuhailla kun se vihdoin ymmärtää ettei ihmistä purra eikä päälle hypitä. Hoitopaikalla osaa seisoa yhdellä narulla kiinni sidottuna ja nostaa kaikki kaviot nätisti. Ja mistä voisikaan pieni poninalku nauttia enemmän kuin harjailusta ja rapsuttelusta! On se vaan niin ihana. Tarhassa se painii jumppapallon kanssa aika ahkerasti kun isot pojat ja äiti ei oikein leikkimisestä innostu. Sitten kun vieroituksen aika koittaa niin mahdollisesti Aatun 3-vuotias veli Veeti tulee tänne sille painikaveriksi niin ei tulisi äitiäkään ehkä niin ikävä. Veljekset olisi kyllä niin söpöjä keskenään telmimässä:) Lyllikin pääsi pitkästä aikaa ajolle, tosin valjastuksessa se oli taas niin tamma! Keuli vaan ja ympärikin heitti täydellä varustuksella. Pystyyn hyppiminen on kyllä ihan Lyllimäistä mutta joku raja siinäkin. Lenkillä oli kuulemma ollut suht fiksusti mutta eiköhän se siitä tasoitu kun pääsee innostustaan purkamaan:)